Aikaista ajatelmaa tekoälyn käytöstä
Published post
Itse olen hyvinkin nyypiö käyttämään tekoälyä. Voisi tietenkin ajatella että kummallista puhetta ihmiseltä joka kirjoittaa tätä hyvin toimivalta alustalta joka on toteutettu lähes täysin tekoälyavusteisesti.
Ehkä tunteeni aloittelijasta johtuneekin siitä, että olen sen verran käyttänyt tekoälyä että aavistelen kuinka vähän tiedän siitä. Klassinen oppimiskurvin kohta. En tosin ole vielä siinä vaiheessaj jossa tiedän kuinka vähän tiedän siitä, vasta aavistelen.
Olen ollut tykästynyt Claudesta. Se ei ole ilmainen, mutta se on ollut hyvä. Minulla on suhteellisen matala ahdistumiskynnys, mutta Claude on pitänyt sitä alhaalla. Hyvä merkki kaupalliselle työkalulle. Olen toki muokannut peruspromptia asetuksissa, ettei Claude olisi niin jees-tyyppi joka se on ollut. Ehkä se on myös kehittynyt. Onnistumisen tunne ruokkii myös halua oppia uutta.
Toki olisin saanut aikaan jonkinasteisen blogin ihan luomustikin. Phoenix-frameforkilla on hyvät komennot tuottaa peruskoodia josta jatkaa. No, luonnollinen laiskuus ja epäonnistumisen välttely laittoi jatkamaan millä aloitin. Kerroin myös itselleni että sittenhän minulla on valmiit koodit katsoa esimerkkiä jos luomusti haluaisin naputella.
Olen toisaalta myös kovasti mukavuudenhaluinen ja minulla on valitettava tunne päässäni, että minun on näytettävä muille maailmankaikkeudessa X että kelpaan. En osaa kuunnella vielä sydämeni ääntä, vaan kuuntelen ääniä päässäni. Ei minulta kukaan vaadi yhtään mitään ja kenellekään en voi näyttää kuin itselleni. Muita ei voisi vähempää kiinnostaa kuinka minulla on sormet verillä tai ei ole. Lipsahtipa syvälle metaan, mutta lopetan ennen kuin menee metaaniksi. Omat vaikuttimet on kuitenkin hyvä aika ajoin kirjoitettava ulos ja niin kauan kuin tarvitsee - niillä kun on paha tapa pullahdella suljettujen kansien välistä kuin keitinvaahto. Parempi pitää kantta raollaan itse.
Hyvä hyppäys uuteen kappaleeseen edellisestä oli tunne Clauden inhimillisyydestä. Siis se toiminto ennen kuin tuntui että se väsyi ja rupesi vaan myötäilemään. Pystyn entisenä hoitajana inhimillistämään tätä paljon ja luomaan ymmärtämyksen saippuaista kalvoa jotka pitkin liukua hallusinoimaan kaunista maailmaa.
Olen lukenut hyvää kirjoitusta tekoälystä ja claudesta joka on hyvin tekoälyterapeuttista. Vapaasti muisteltuna: Tekoäly ei hallusinoi vaan sen saa aikaan ihmisen puutteelliset ohjeet tekoälylle. Eikö kuulostakin söpöltä. Vähän kun puhuisi ihmiselle.
Taisin jo mainita taistelustani Astro-blogini aikaan. Lieneekö megalomaniset koodit vielä githubissa, mene ja muistele, ainakin riisutun version on. Silloin tosiaan annoin mennä. Olen aina tyytyväinen kun saan etusivun vision myös käskytettyä tekoälyllä. Pikselin viilaus tyylitiedoistoilla tekoälyn kanssa on hullun hommaa joka yleensä päätyy isokirjaimisiin keskusteluihin ja ihmettelyihin kun paikkaa alkaa kertyä paikan päälle ja kaikki on sen lisäksi sotkettu purkalla. CSS on siitä hankalaa, että määräykset periytyvät alaspäin joten se toimii erinomaisen huonosti paikalliseen korjaukseen.
Tässä blogissa kävinkin katselemassa muutoksia ja purin sen rysän poistamalla melkoisen kaikki koodit. Totesin myös vähän myöhemmin että ei auttanut kuin deletoida tyylit ja lähteä tekemään ne alusta lähtien. Otetaan huomioon että Phoenix Liveview:in pohjalla on nykyään DaisyUI:n komponenttikirjasto, joita ohjaillaan määrittelemällä tailwindin antamia attribuutteja (menikö oikein, en ole varma), ja niitä sitten väritellään variaabelien kautta. Kaikki extra on sitten extratyyliä joita ei löydy manuaaleista. Jos näihin aletaan lykkäämään vielä omia mieltymyksiä tekoälyn avulla, niin voitte jo arvata että systeemi saattaa mennä sekaisin. Toki minulla oli tähän vielä design-systeemi joka muutti perusjuttuja dynaamisimmiksi ja toisaalta vielä moderneimmiksi. Tunnustus: En ole edes katsonut tätä sivustoa vielä tähän mennessä älypuhelimen kautta, joten sori siitä jos ei toimi.
Takaisin tekoälyn käyttöön. Sain kuitenkin tarpeeksi ideoita ja rohkaisuja Claude Coden käyttöön ja tätä aloinkin sitten testailemaan. Ja paras rohkaisu oli Plan-moden käyttö. Eli pohditaan ja suunnitellaan ennen kuin koodaillaan. Teetin ohjeet myös ihan markdown tiedostoiksi että minä ja claude pystytään muistelemaan niitä myöhemminkin, samoin otin käyttöön vahvemmin githubin issuet joihin päivittyvät tekeillä olevat osat ja valmiit. Jo tähänkin piti tehdä suunnitelmaa ja sanallisesti tarkastella ja käskyttää että käydään läpi keskeneräiset ja valmiiksi merkityt ja arvioidaan niiden oikeellisuus ja korjataan oikeaan suuntaan. Toki on sitten MEMO.md johon raportoidaan edistystä, tehtyä ja tekemättömiä. Huomasin tuossa viimeisiä korjauksia tehdessäni, että kun annoin claudelle listan bugeista ja uusista toiminnallisuuksista, tuli lopputulokseksi vanhankaltaista jees kaikki tehty hyvää viikonloppua -höttöä. Ja kaikki ne joutui käymään läpi ja tekemään uudestaan.
Joskus oikeasti tuntuu että Claudekin käyttää ihmiskoodareita niin kuin joku muu surullisenkuuluisa aikoinaan. Niin väsyneeltä välillä meno vaikuttaa. Tietenkin kun tarkkaa miettii niin silloin myös minäkin olen ollut väsynyt enkä välttämättä ole kirjoittanut kovin selkeitä ohjeita. Olen väsyneenä hallusioinut että claude lukee ajatuksiani ja tiedää mitä tahdon ja kirjoittanut epämääräistä hyhmää huonolla englannilla ja nekin kirjoitusvirheillä. No bueno.
Mutta ajatus on nyt, että jatkan opiskeliua ja hion käytäntöjä tehokkaammaksi. Hyvänä apuna on edellisisä kirjoituksessa mainitut linkit, varsinkin se Nathan Onnin.