Kohti modernia linuxia 3

Tämä on siis täysin subjektiivisten muisteluiden pohjalta tehtyä kirjaamista. Luettuani edellisen tekstini perään laittamani wikipedia-artikkelin tulin vilkaisseeksi myös toista ja kolmatta. Alkoi tehdä mieli tehdä lisäyksiä ja korjauksia. Mutta kannustan asiasta kiinnostuneita menemään myös näiden lähteiden pariin jossa on enemmän faktaa kuin mihin olisi järkeä tähän kopioida.

Puhun mieluummin jo nykypäivinä hyvin pyörivistä eri distrojen varianteista. Moderneista kivuuksista joista perus Mint-käyttäjä ei välttämättä ole vielä tietoinen. Eikä näistä tarvitse vaivautua. Vakaa järjestelmä joka tekee tehtävänsä on parasta mitä voi saavuttaa.

Ei Rolling release

Kutakuinkin kaikissa käyttöjärjestelmissä, oli se sitten windows, macos tai linux, on käyttöjärjestelmästä tullut uusi versio vähintään vuoden pari välein. Jopa useammin. Aina on ollut sitten jännittävä hetki tehdä päivitys joka myllää koko perustan enemmän tai vähemmän. Applen foorumeilla on ollut taas kirjavaa kiroilua kun hyvin toimiva tulostin ei enää toimi. Microsoftin foorumeilla näppäimet kiehuvat kun hyvin toimiva asia on jätetty pois ja korvattu outoudella ja tietokoneet jämähtelevät. Linux foorumeilla kerrataan ohjeita miten päivitys tehtiikään.

Tällöin käyttöjärjestelmän peruspaketit pysyvät yleensä samoina ja ohjelmat päivittyvät niin kauan kuin näitä peruspaketteja tuetaan. Toki näitä peruspaketteja voi järjestelmässä olla sitten useita ja ohjemat käyttävät sitten haluamaansa pakettia. Eri käyttöjärjestemät säilyttävät omissa paikoissaan eri paketit ja ohjelmien valmistajat ohjaavat tekmäänsä ohjelmaa etsimään kyseistä pakettia siltä tai asentamaan tarvittavan paketin oikeaan paikaan järjestelmässä. Näitä paketteja kutsutaan myös riippuvuuksiksi ja joskus niistä tulee riippakiviä. Voikin käydä niin että sama henkilö voi korjata riippuvuusongelmia koneestaan ja samalla myös itsestään. Jopa valtioilla on riippuvuuksia suuntaan ja toiseen ja kaikki toimii ihmisillä, koneilla ja valtioilla kunnes ei enää toimi.

Joskus käyttöjärkestelmä, esim linux-pohjainen tässä tapauksessa, ei tarjoa haluamaasi ohjelmaa tai se vaatii uusimpia tai vanhempia paketteja mitä käyttöjärjestelmässä on. Jos yksnkertaisesti valmista pakettia ei ole, se voidaan rakentaa eli kääntää lähdekoodeista. Tai voidaan asentaa ohjelman valmistajan osoite mistä se ja tarvittavat rakennuspalikat löytyy. Näin voi myös pidentää käyttämänsä distroversion käyttöikää kunnes turvallisuuspäivitykset ym tuki loppuvat. Toisissa distroissa on mahdollisuus myös kieltää tietyn ohjelman tai paketin päivittyminen, joka on kätevää jos vaikka tietää että siihen on tulossa huononnuuksia tai päivivittyvässä versiossa on bugeja tai syystä x.

Tässä kohtaa pitää mainita ohjelmapakettien tarjoajista myös Snap, Flatpak, AppImage, Nix ja myös Brew. Käyn näitä läpi lyhyesti tässä tai seuraavassa artikkelissa.

Arch Linux

On perinteisesti ollut jatkuvasti päivittyvä ja senkin takia vakavien harrastajien suosiossa. Paketit päivittyvät usein ja niillä on useita virallisia ja käyttäjien tekemiä päivityksiä joten päivityksen voi tehdä eri lähteistä. Tällöin on mahdollista myös että jotain menee rikki enemmän tai vähemmän. Mutta onneksi vian korjaaminen on kivaa ja kun järjestelmä pyörii taas niin on hyvä olla, btw.

Mutta joskus tämä tie on välttämätön jos on vaikka uutta pelirautaa alla ja haluaa saada uusien ajureiden myötä paremmat tulokset.

Edgeilyä voi harrastaa myös perinnedistroilla, koska niissäkin on yleensä eri lähteitä vakaasta testaus-lähteisiin ja voi olla myös mukavaa melko testattua uutta muttei vielä päärepossa - lähteitä. Debian on siitä kiva että siellä voit jurnuttaa vanhoilla mutta toimivilla tai sitten asua testirepossa uusimman ääressä. Näin kärjistettynä.

OpenSuSe oli tykkäyslistallani jonkin aikaa. Siitä on olemassa rollingreleasea ja muuta. Se oli tarpeeksi moderni mutta siinä oli myös vanhana muistota sen omat työkalut (jotka taidettiin ripata pois). Ei siinä mitään. Vakaa laitos ja kiva logo. Silloin ammoinkin se tuntui vakaalta, paitsi että siihen aikaan kaikki distrot hajoilvat päivitysten myötä. Niin sekin. Mutta firmakäytössä siihen ilmeisesti olisi saanut tukea rahalla. Siis kokelin silloin Susea, en OpenSusea.

Immutable

Fedorasta onkin sitten versioita aika huimasti. Niin kuin on toki Ubuntusta ja muista. Mutta tarkoitan nyt Fedora Atomic pohjaisia. Perus Fedora on kaunis ja moderni perinteinen linux joka päivittyy vuosittain.

Atomic pohjaisissa on ideana että perussysteemi pysyy puhtaana ja "readonly", mutta kun päivityksiä tulee tai asennat ohjelmia niin se muodostaa oman kerroksensa joka mahdollistaa ongelmien tullessa paluun edelliseen versioon koko systeemissä (Tai fedoran sivuilta luettuna, että päivitystä ei tehdä jos tulee ongelmia eli toimiva kone pysyy koko ajan). Tavallisesta varmuuskopiosta poiketen pahalla koodilla ei ole alunperinkään mahdollisuutta päästä ydinsysteemiin. Ohjelmat asennetaan flatpakkeina ja kehitystyötä varten on kätevät kontit. Tämä lähestymistapa vapauttaa riippuvuusotkuista. Lisäksi jos haluat kokeilla jotain muuta atomic pohjaista distroa niin voit kiinnittää vanhan ettei sitä poisteta ja sitten vaan rebaset haluamasi distron. Itse kokeilen tätä ja esim firefox kirjautuneena, ainostaan wifin salasanan jouduin antamaan uudestaan.

Itse olen mäkissä tottunut käyttämään brewiä uusien ohjelmien asennukseen, niin ainakin silverbluessa brew oli käytössä ja toimi hyvin.

Atomic pohjaiset eivät ole rolling releaseja, vaan päivittyvät 13 kuukuden välein, kuitenkin niin että ne päivittyvät taustalla ja voit jatkaa työtäsi ja kun käynnistät koneen uudelleen niin ne on päivittynyt.

https://www.linuxjournal.com/content/fedora-41s-immutable-future-rise-fedora-atomic-desktops