Valokuvaamisesta ja valikoimisesta

Kuvia riittää

Minulla on noin parituhatta (vanhaa) valokuvaa. Olisi toki enemmän, mutta en tiedä kävikö hävitys kun kopioin ammoisia löytämiäni kuvia vanhasta TM-kopiosta mutta eivätpä ne kopioituneetkaan. Saattaa olla että ne jyräsin, saattaa olla että en. Pitäisi irroittaa ainakin viisi minuuttia ellei jopa kymmenen asian selvittämiseen. HDD kun vaatii erillistä virtavoimaa että pyörisi, niin siitä tuo viisi minuuttia. No, täytyy pohtia.

Minulla on meinaan vielä flickeristä tallentamani kuvat jotka sinne ammoin laitoin. Flickerin tiliä ei enää ole. Niitä olen sitten tässä vähitellen selaillut ja koettanut käsipelillä lajitella, jotella, arvotella jne. Olisi minulla iso kenkälattikoillinen myös negatiiveja. Mutta se onkin jo eri tarina.

Mitäs minulle on tullut mieleen näistä kuvista. Ainakin on ollut hurjaa lightroom-muokkausta. Kuvissa olevia isohkoja nimivesileimoja en niin arvosta. Kuviin on jäänyt myös hyvää infoa mm. kameroista ja vinkkiä paikoista koska niitä olen kirjannut otsikkoon. Toki kivasti myös pientä meta-dataa on saatavilla. Filmille kuvat olen kehittänyt itse. Ja sitten skannannut. Toki niissä on mustavalkoisille kuville sopivaa highpass-filtteriä. Ainakaan sen aikaiset tekniset rakeet eiväti filmin kanssa oikein sopineet.

Näissä filmille kuvatuissa kuvissa korostuu ainakin kahdenlaista hyvyyttä näin karkeasti: On hienosti valottuneita keskkarikuvia jotka ovat kehitetty hienosti. Sitten on hämäryydet ja karkeudet jotka ovat lisänneet tunnelmaa mahtavasti. Nyt jälkeenpäin on kiva katsoa tilt-shift adapterin vaikutusta kuvissa. Siis varsinkin siis sen jolla sai sumennettua reunoja. Ai että. Paikan päällä kun tekee loppuun asti niin ai että. Niin korostuu että mitä ei näe että kuinka se kutittaa mielikuvitusta. Puhumattakaan ihan hämärässä sumussa kuvatuista. Sanomattakin on selvää että ekan pään parit filmit on aika kamalaa tavaraa, valotus hausssa ja rodinaalia että livettää. Mutta ei ihme että mahdollisimman huonosti kehitetyille kuvillekin on oma suuntauksensa. Ja kaikki lomo-hommathan aikoinaan tähän luotti. Naarmuinen muovilinssi, ai että.

Tosiaan kuvissa on ylikösiteltyä digiä, myös värisuotimien läpi kuvattua. Mycket taiteellista. On tullut kokeiltua ja väsättyä ja hyvä niin. On myös toki puunattuja kuvia joissa digipimiössä on hangattu hiirellä kuin Ansel Adams aikoinaan omilla työkaluillaan. Mutta kaikki on ns. taideteoksia silloisine muokkauksineen joita en edes muista. Ja ehtää jiipekkiä. Tietenkin mietityttää että lataanko ne mun kuvainkäsittelyohjelmaan vielä. Hmm. En ehkä malta olla vetämättä.

Ja toki vieläkin jännittää että saako tällä mun systeemiillä edes toimivaa portfilio-systeemiä aikaan kun en ole vielä testannut. Kyllä se mun koneella toimi.

Muisteluita kameroista

Pentacon Six on jäänyt mieleen. Iso kolho 6x6 kamera päältä tarkennuksella. Siis niin kuin kunnon pönttökameroissa. Linssi oli 80mm joku normi. En uskalla arvuutella. Tässä minulla oli myös se tilt-shift -adapterikin. Olisiko ollut että sen kaveriksi olisin lainanntu kaverin 50mm Flectoconia? Se oli aika näyttävä kasa rautaa mutta kivasti roikkui kaulasta.

Pentacon Sixejä ei taida olla hirveästi liikenteessä. Niissä yleensä hajosi niin kuin minullakin otosten laskuri... no joka nyt sillai ei ollut mikään iso menetys kun se edesauttoi ottamaan eco-vaihteen päälle eli samalle filmille ylimääräisen... vai oliko jopa ylimääräisiä kuvia.

Rolleiflex... vai cord... hmm... kumpikin on ollut. Mut se halvempi, versio V... jotain. Oli muistaakseni vielä jokin vasemman käden malli joka sopi hyvin. Siinä oli juuri passeli määrä tekniikkaa, oli kevyt ja sen verran halpa ainakin silloin että ei jännittänyt. Varsin hyvän siitä tekee että se oli ensimmäinen keskarikamera, pönttömallinen. Oli siinä jotain lahojakin kohtia muistelen, ehkä valoa saattoi jossain vaiheessa päästä ja kenties joku osa menasi avautuakin väärällä hetkellä. Kuminauha oli hyvä ja riittävä varmistus. Muistan jossain kuvissa että valoa olisi päässyt lpi niin että filmin tiedot tallentui myös filmile. Täytyy tutkia niitä vielä kuvia kun vastaan tulevat.

Mutta juttuhan oli niin, että kun sillä otti kuvan niin jokainen ruutu näytti hyvältä. Keskari oli vaan niin hyvää ja neliömuto kivaa. Itseasiassa innostuin niin paljon että pidin näyttelynkin. Tosin siitä tuli ylikallis kakkakasa mutta tulipa pidettyä kuitenkin. Puulaatikko ja kaikki.

Viimeisin kamerani oli hasselblan 503CX. Se oli kätevä, kevyt ja kiva. Paljon muutakin tuli ennen sitä kannettua. Vaihtoperiä oli useita ja ei kun kuvaamaan.

Tykkäsin keskarista myös siksi että sillä sai mukavan rajallisen määrän kuvia, kun kuitenkin halusin skannata kaiken isoimmalla ja tarkimmalla asetuksella niin siinä sitten kesti.

Olympuksen OM-2n. Niitä taisi olla parikin. Vieläkin kaipaa filmikameroiden etsimiä. Pienikokoinen ja kohtuuhintaiset hyvät linssit. On mulla tossa hyllyllä vielä kirpputorilta mukaan tullut OM-2n MD.

Tuli muuten vinkki mieleen. Noilla pikkupalkeellisilla filmikameroilla saa pienellä väännöllä saa tehtyä tilitshiftiä. Kokeiltu on.

Nyt on kyllä hankittuna ihan nykyaikainen Fujin digi ja linssejä. Kun pääsisi vaan ulos asti. Pah.